Mulla on tapana lupautua aina kaikkeen mukaan. Jos vaan joku mainitsee, että jostain vois olla myöhemmin hyötyä, niin mukana ollaan. Mä kuulun koulun oppilaskuntaan, ja oon sen puheenjohtaja, koska siitä on hyötyä myöhemmin. Mä oon myös verttinä, eli vertaistiedottajana. Siihen tuli lupauduttua ihan vahingossa. Oikeesti. Mä oon koulun vihreälippu työryhmässä, ja käyn isoskoulutuksessa. Lisäksi oon vartionjohtajana partiossa. Mitä vielä? Toivottavasti ei enää mitään lisää!!
Sit mul on kans toinen paha tapa. Mä haluun aina näyttää aikuisten silmissä kypsältä ja kykenevältä ja muuta. Koulussa/ Partiossa/ Riparilla ei oo uskaltanu ottaa irtiottoja. Koska mitä jos ne aikuiset ajattelee, että toipa lapsellista? Sitä ajatusta mä en vaan voi sietää. enkä mä itekkään tiedä miksi. Mistä se tapa on tullut? Mä haluun siitä eroon! Olla joskus vaan niin 'teini'. Välil mä kadehdinkin mun kavereit, jotka käy viikonloppusin juomas ja silleen (tupakoijia mä en koskaan kadehdi), ja sit niil on kymmene vuoden pääst unelma ammatti, ja muuta. Vaikka minä tein kovemmin töitä sen eteen. Emmä sitten tiedä. Elämä kai vaan on?
Mä en ensin tahtonu uskoa itteeni millään esim. perfektionistiks. Mä tajusin sen kesällä, kun pystytettiin telttaa. Meil meni siihen tunti. Noloa. Olihan meitä 3 partiolaista sitä pystyttämässä. Tulos oli karmea. Mutta silti siihen meni tunti. Miksi? No siksi, että koko ajan ne narut oli mun mielestä vinossa. Aina uudestaan. Kontrollifriikin piirteet mä huomasin oikeestaan kanssa vasta tänä vuonna johtaessani nuita mun pikkupartiolaisia. Jos ne ei joka ikinen kuuntele ja istu kauniisti kun mä selitän niin argggggh. Täytyy taas vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää suunnitella kokoukset paremmin, jos ne sitten kuuntelis ja olis nätisti huutamatta niin, että kirkko raikaa, kun niillä olis niiiin paljon tekemistä. Ens viikoks mä aijonkin suunnitella niille tehtäväradan.
hyvä blogi näin uudeksi blogiksi ! (:
VastaaPoistahttp://saara-kissntell.blogspot.com/